Lahottajasienet Suomen ja Luoteis-Venäjän Taigalla - Mariko Lindgren

100 hehtaarin tutkimusruutuihin (aineistot 1 - 6) liittyvät maastomenetelmät

Lähtökohtana yhtenäiskoordinaattien rajaama neliökilometriruutu, ks. kuva.

Ruudulle sijoittuu kaksi 0.5 kilometrin pituista ja 10 metriä leveää lahopuiden laskentalinjaa (kuvassa vihreällä). Jos yli 200 metriä laskentalinjasta osuu vesistöön, siirretään linjaa 500 metriä pohjoiseen tai etelään. Näiltä linjoilta lasketaan lahopuut, elävät haavat, raidat sekä ns."aihkimännyt" puustolaskentaohjeen mukaisesti.

Lajistoltaan tutkittava 0.5 hehtaarin näyteala sijoittuu neliökilometriruudun keskelle (kuvassa punaisella), muodostuen kahdesta 0.25 hehtaarin osaruudusta. Jos yli kolmannes jommasta kummasta osaruudusta on vähäpuustoista suota tms. näytealaa pyöräytetään x:n ympäri. Näytealoilta merkitään ylös lahopuut, elävät haavat, raidat sekä ns."aihkimännyt" puustolaskentaohjeen mukaisesti. Lisäksi kaikilta rinnankorkeusläpimitaltaan yli 5 cm olevilta eläviltä ja kuolleilta puilta tutkitaan niillä esiintyvä kääpälajisto. Muun lahottasienilajiston huomioinnissa on aineistokohtaisia eroja (ks. lajilistat). Lajistotietojen kirjaamisen ja näytteiden keräämisen yksityiskohdat selviävät näytealojen lajihavainnointiohjeesta

Neliökilometriruuduilla havainnoidaan lajistoa aikasidonnaisesti. Pyrkimyksenä on läpikäydä näytealojen ulkopuolelle jäävä 99.5 hehtaaria mahdollisimman kattavasti ja löytää siltä mahdollisimman paljon tutkittavia lajeja ja uhanalaisten lajien (ks. lajilistat) esiintymäpaikkoja. Uudet lajit ja uhanalaisesiintymät kirjattaan ylös puolen tunnin jaksoissa. Aineistoissa 1 - 6 lajiston etsintään käytettiin kullakin alueella (näytealojen lisäksi) yhteensä 6 tuntia.