Lahottajasienet Suomen ja Luoteis-Venäjän Taigalla - Mariko Lindgren

Puusto-, lahopuusto- ja biotooppitiedon keruun maasto-ohje

1. Yleiset periaatteet

2. Puiden läpimitta

Näytealoilta olen arvioinut kaikkien huomioitavien puutyyppien läpimitat 1 cm tarkkuudella. Laskentalinjoilla menetelmää on kevennetty; niillä lahopuut huomioidaan rinnankorkeusläpimittaluokittain: 5-9 cm, 10 - 19 cm, 20 - 29 cm, 30 - 39 cm jne., mutta elävistä haavoista, raidoista ja vanhoista männyistä (määritelmä alla) olen arvioinut rinnankorkeusläpimitan 1 cm tarkkuudella, kuten näytealoillakin.

Maapuiksi pudonneet tai sahatut oksat luokitellaan tyviosansa mukaan (ei aivan tyvi), lisätiedoksi merkitään "oksa" tai "sahattu oksa". Sahattujen latvusten läpimitta mitataan sahauspinnasta, ja lisätiedoksi merkitään "sahattu latvus".

Sammaloituneista tai pitkälle lahonneista maapuista arvioidaan "alkuperäinen" läpimitta likimääräisesti. Yleensä olen ollut melko varovainen ja arvioinut näiden läpimittoja mielummin selvasti ala- kuin yläkanttiin.

Korkeista, repeytyneistä tai palaneista kannoista arvioidaan "alkuperäinen" rinnankorkeusläpimitta, jos kannon tyviosassa on vielä "täysi ympyrä" tallella. Jos kyseessä on vai pystyssä sojottava yksinäinen "säle" suuremmasta rungosta, arvioidaan tälle jonkinlainen "ekologinen" läpimitta.

Soikeista, litteistä tai haaroittuneista rungoista arvioidaan keskimääräinen läpimitta. Esim. raitaryhmissä tyvestään erillään olevat rungot lasketaan eri puiksi ja tyvestä yhdessä olevat samaksi puuksi.

3. Lahoasteluokitus

L1a	Vastakuollut, nilaa ei vielä syöty (kuoressa ei kaarnakuoriaisten poistuloreikiä).
L1b	Kuori tallella. Puuaines kovaa, muttei kelottunutta. Lähes kaikki oksat tallella.
L2	Pienet oksat ovat irronneet. Puuaines on edelleen kovaa tai kelottunutta (puukko ei juuri uppoa - uppoaa pari senttiä). Havupuissa, haavassa (ja raidassa) kuori on irtoamassa tai kokonaan puuttuu.
L3	Puuaines lahoamassa (esim. puukko uppoaa keskimäärin noin puoleenväliin, puu rusahtaa potkaistaessa, latva katkeaa nostettaessa). Kelomaapuilla vain suuret oksat tallella, puukko uppoaa edes pari senttiä, tai rungon sisus laho.
L4	Puukko on mahdollista painaa puuainekseen kahvaa myöten (vastusta on vielä). Runko on säilyttänyt muotonsa tai kelomaapuilla on jo joitakin aivan lahonneita kohtia (ympärysmitta vain osa alkuperäisestä vaikka ydin voi olla kova), joskin myös muotonsa säilyttäneitä rungonosia.
L5a	Puukko uppoaa helposti kahvaa myöten (koivussa kuori voi olla vielä sitkeä). Puuaines on jo lahoa (mahdollista puristella sormissa massaksi). Runko usein jo ainakin osittain sammalen peittämä.
L5b	Hyvin lahot, muotonsa menettäneet rungot (koivusta jälellä vain kuori). Tähän laholuokkaan lasketaan myös rungot, joiden olemassaolon vielä tuntee esim. päällä kävellen, vaikka niitä ei helposti (tottumaton havainnoija) näe metsäkuvassa.

Lahoaste määritellään rungon "keskiarvon" mukaan tyviosaa painottaen. Usein esim. L5 männyissä latva on edelleen kova (kelottunut), tämä jätetään huomiotta.

Pystypuut:

L1a	Vastakuollut, nilaa ei vielä syöty (kuoressa ei kaarnakuoriaisten poistuloreikiä).
L1b	Kuori on tallella. Lähes kaikki oksat ovat tallella. Puu on pystyssä tukevasti. Puuaines on kovaa, kelottumatonta. Neulasia/kuolleita lehtiä usein vielä jäljellä.
L2	Havupuilla haavalla (ja raidalla) kuori on irtoamassa (tikkojen vaikutuksesta tai muuten), mutta kuorta on yhä myös jäljellä. Pienet oksat ovat jo varisseet pois. Puuaines on kovaa (ehkä keloutumassa) ja puu on edelleen tukevasti pystyssä.
L3	Vain isoimmat oksat ovat enää jäljellä. Havupuut (ja usein haapa) ovat kelotuneet, mänty on kuoreton ja kuusi lähes kuoreton. Havupuut ovat vielä tukevasti pystyssä, mutta koivu ehkä heiluu jo (ja olisi mahdollista voimalla kaataa). Koivussa on yleisesti pehmeitä kohtia johon puukko uppoaa muutaman sentin - puoleen terään.
L4	Havupuut ovat jo tyvestä lahoamassa, heiluvat tai ovat kallellaan. Myös lahouttaan katkennet (noin 1,3 - 4 m korkeat) havupuurungot/kannot luetaan tähän ryhmään elleivät ne ole jo selvästi onttoja tai pehmenemässä, jolloin ->L5). Koivu on jo pehmennyt; puukko on mahdollista ainakin paikoin työntää puuainekseen kahvaa myöten, mutta puuaineksessa on vielä "vastusta".
L5	Havupuut eivät ole enää "omin voimin" pystyssä vaan nojaavat toisiin puihin tai ne on helppo kaataa. Tai: Runko on lahouttaan katkennut ja vielä pystyssä oleva osa on ontto ja/tai pehmenemässä. Koivu on usein pystyssä enää kuorensa varassa.

3. Mitä ei lasketa lahopuiksi ?

• Pituudeltaan alle 130 cm olevat pystypuut ja kannot.
• Pituudeltaan alle 100 cm olevat erilliset maapuun "pätkät" (elleivät ne ole peräisin samasta, pidemmästä rungosta, jolloin ne lasketaan yhdeksi rungoksi).
• Kuolleet, emorungossa (maanpinnan yläpuolella) kiinni olevat puunhaarat, jos samassa emorungossa on vielä eläviä osia.
• Maapuukuuset, jotka ovat uudestaan juurtuneet ja joissa on siis eläviä osia.

4. Laskettavat elävät puut

Elävistä puista huomioidaan haavat, raidat ja jalopuut, sekä aihkimännyt sekä tiukan, että väljän määritelmän mukaan (ks. määritelmät alla). Joissakin aineistoissa olen lisäksi huomioinut harmaa- ja tervalepät, sekä pihlajat.

Aihkin määritelmät:

Tiukka määritelmä: Mänty, joka on selvästi kilpikaarnainen tai selvästi lakkapäinen , tai selvästi valtapuustoa vanhempi ja palokoroinen. Perusperiaateena sellaiset männyt joita "kaikki" pitäisivät aihkeina. Näihin puihin viittaan kirjanpidossani termillä "aihki".

Väljä määritelmä: Vanha mänty, jossa esiintyyy kilpikaarnaisuutta tai lakkapäisyyttä, muttei välttämättä niin selvinä kuin tiukan määritelmän mukaisessa aihkissa. Kyseessä on yleensä selvasti valtapuustoa vanhempi mänty (tai sitten koko valtapuusto on hyvin vanhaa!). Perusperiaateena sellaiset puut joiden määrittely varsinaisiksi aihkiksi on tulkinnanvaraista, mutta joillekin arvioijialle mahdollista. Näihin puihin viittaan kirjanpidossani termillä "melkein aihki" eli "maihki".

Tuloksissa voidaan ilmoittaa aihkien määrä lisähuomiolla "määritelmästä riippuen" varustettuna edellisten määritelmien antamien aihkimäärien vaihteluvälinä, jolloin sen pitäisi olla vertailukelpoinen muissa teksteissä esiintyviin lukuarvioihin.

5. Erikoistapaukset

Tyypillisesti koivupökkelöstä putoaa osia maapuiksi eri aikaan. Seurauksena on useita maapuupätkiä, jotka ovat usein eri pituisia ja eri lahoastetta. Ekologisesti nämä pätkät ovat "eri runkoja". Tällaisessa tapauksessa eri lahoasteet lasketaan eri rungoiksi (mutta jos siis saman lahoasteen pätkiä on useita ne katsotaan keskenään samaksi rungoksi). Jos yhtä lahoastetta on vain hyvin lyhyt pätkä (alle 1m), se jätetään huomiotta.

Konkelot lasketaan pystypuiksi, jos niiden ja maan välinen kulma on yli 45 astetta, vastaavasti "vinommat" lasketaan maapuiksi. (Periaate: "johonkinhan se raja taytyy vetää", eli ei sen kummempia ekologisia perusteita.).

Mekaanisen rasituksen katkaisemat (ei lahottajan takia katkennet) korkeat kannot tai niistä katkenneet konkelot luokitellaan lahoasteisiin kuten "ehjät" pystypuut.

Katkenneet latvaosat, jotka roikkuvat (kuolleesta) emärungostaan alaspäin niin että niiden latva on maassa ja kulma maahan nähden on alle 45 astetta lasketaan maapuiksi. Jos emärunko on yli 130 cm korkea ja roikkuvan latvaosan kulma on suurempi kuin 45 astetta, latvaosa ja emärunko lasketaan samaksi laho(pysty)puuksi.

Keloista ym. pudonneet oksat luokitellaan samaan tapaan kuin koivupökkelöstä pudonneet pätkät. Jos kaikki samasta puusta pudonneet oksat ovat keskenään samaa lahoastetta, ne lasketaan yhdeksi maapuuksi, jonka läpimitta on suurimman oksan tyviosan läpimitta.

Maapuut, joiden laji on hyvin vaikea tai mahdoton määrittää lajilleen merkitään kohtaan "muut maapuut".

5. Huomioita kuutioinnista

Jotta lahopuustosta voitaisiin arvioida kuutiomäärät, olen merkinnyt muistiinpanoihini myös seuraavaa (karkeasti):

• katkenneista pystypuista pituus
• maapuun pätkistä (yli 1m) pituus
• (yli 1,3 m korkeista) palokannoista tai muista "säleistä" pituuden lisäksi volyymin määrä suhteessa vastaavanpituiseen kokonaiseen" esim. 1/3.

Laskentalinjan tai -ruudun tuloksiin liitetään vähintään lyhyt sanallinen kuvaus metsätyypistä ja muusta puustosta. Itse olen merkinnyt ylös seuraavat:

• Metsätyyppi rehevyystasona (KVK, TK, LmKg), käyttäen tarvittessa lisämääreitä + ja - (keskimääräistä rehevämpi/keskimääräistä karumpi). Soistuneista biotoopeista merkitään soistuman suotyyppi (MuK, MK, MkK, luhtainen puronvarsikorpi tms.) ja soistuneisuuden aste (liev.soistunut, rahkasammallaikkuja, suopursuinen, soistunut, KgK/KgR/KgKR, harvapuustoinen suo, vähäpuustoinen suo (ei enää lasketa metsäbiotoopiksi), avosuo, tms.). Vähäpuustoisilla- ja avosoilla ei suotyypillä ole niin väliä, rehevyystaso on kuitenkin syytä merkitä jos suon yli kuitenkin kävelee.

• Joskus, jos olen epävarma metsä- tai suotyypistä, olen kirjannut ylös myös kenttä/pohjakerroksen valtalajeja tai indikaattorilajeja.

• (Tärkein !) Valtapuuston (vallitseva latvuskerros ja mahdollinen ylispuusto) rakenne seuraavissa luokissa:
  • (Melko) tasarakenteinen männikkö: Aihkit, aihki-kelot ja "ylispuumännyt" käytännössä puuttuvat. Puustossa voi muuten (valtapuustokerroksen alla) olla eri sukupolvia. Lisäksi usein esiiintyy koivu- tai kuusialikasvos. Mainitse myös valtapuuston kehitysluokka.

  • Mänty-lehtipuu -sekametsä: Yleensä edellisen lehtipuustoisempi versio. Lehtipuuta valtapuustosta n. 20 % tai enemmän. Mainitse myös valtapuuston kehitysluokka ja lehtipuuston määrä ja lajit.

  • Erirakenteinen männikkö: Aihkeja tai aihki-keloja esiintyy. Mainitse myös mahd. alle nousevan valtapuuston ikä tai kehitysluokka, sekä aihkien ja kelojen palokorojen määrä.

  • Kuusettunut metsä: Kuuset ovat vasta nousseet valtapuustoon, valtapuusto-kokoisia kuusimaapuita on vain yksittäin (lahoasteet 1 ja 2). Huom: itseharventunutta alikokoista kuusta voi olla valtavasti.

  • Kuusi-lehtipuu -sekametsä: ("(Tuoreen kankaan) kaskimetsätyyppi"), mänty ei muodosta selvää vallitsevaa latvuskerrosta. Mäntyä voi olla jopa 30%, mutta se ei ole juuri kuusta vanhempaa. Perusideana, että kuusi ja lehtipuut (ja ehkä mänty) ovat kaikki nousseet alueelle käytännössä yhtäaikaa. Lehtipuuta 20 % tai enemmän. Mainitse lehtipuuston määrä ja lajit ja valtapuuston kehitysluokka.

  • Kuusikko: Kuusi valtapuuna, valtapuusto-kokoisia kuusimaapuita tavataan jo yleisesti (lahoasteet 1-3, ehkä yksittäisenä myös L4.

  • Kuusirefugio: Kuusi valtapuuna, valtapuusto-kokoisia kuusimaapuita tavataan myös lahoasteessa 5.

  • Mäntyrefugio: Alueet joilla ei palojälkiä, mutta mänty silti valtapuuna, tai mänty ja kuusi ovat tasaväkiset. Mahdolliset syyt: a) Palot käytännössä välttänyt alue, mutta liian karu voimakkaalle kuusettumiselle, b) kangasräme, c) niin karu tai kunttainen että kuusen latvuskerros jää hyvin harvaksi tai se on muuten tarpeeksi aukkoinen jotta mänty pystyy myös uudistumaan. Perusidea: (sekä kuusi- että) mäntyjatkumo, mahdollisesti myös lehtipuujatkumo (esim. vesoista uudistuvan hieskoivun/haavan muodossa).

    Huomaa: Männikön ja kuusikon ero katsotaan valtapuustopituisen puuston perusteella, ei sen mukaan miltä metsä "näyttää". Metsä muuttuu kuusivaltaiseksi vasta kun kuuset todella saavuttavat valtapuustopituuden. Ylispuumännyt nousevat tietenkin vielä tätäkin ylemmäs. Jos olet epävarma tyypistä, kirjoita mitä näet ja mitä et.

• Joskus olen merkinnyt lehtipuuston määrän ja lajit myös silloin kun sitä on alle 20 %.

• Kuusettuminen. Alikasvoskuusikon rakenne sanallisesti (tiheä, harvahko, ryhmittäinen, harva, hyvin harva, yksittäinen tms.) ja pisimpien pituus suhteutettuna valtapuuston (+-suurimpaan) pituuteen (esim. 10%, 50%, 60-70%, 80% tms.), jos hyvin erirakenteista niin sitä korostetaan erikseen mainitsemalla tai ehkä pitemmällä kuvauksella).

• Joskus olen maininnut (männiköissä) myös mahdollisen (hies)koivu-alikasvoksen runsauden ja korkeuden.