Lahottajasienet Suomen ja Luoteis-Venäjän Taigalla - Mariko Lindgren

Näytealojen lajistotutkimuksen maastomenetelmät

Näytealoilta läpikäydään kaikki rinnankorkeusläpimitaltaan yli 5 cm olevat elävät ja kuolleet puut, aineistoissa 7-12 myös läpimitaltaan yli 5 cm olevat kannot. Näiltä selvitetään puulla kasvavien kääpien ja muiden kohdelajien itiöemien esiintyminen. Käytännössä samalla kirjataan myös kunkin lahopuun tiedot puustolaskentaohjeen mukaisesti.

Käytännössä elävät puut ja kuolleet pystypyyt tarkastetaan maasta käsin. Jos latvustossa näkyy kääpämäisiä mutta tunnistamattomia "möykkyjä", niitä tarkastellaan kiikareilla tai ne pyritään sohimalla tms. saamaan alas. Joskus korkealla olevien itiöemien alassaanti määritystä varten vaatii kiipeämistä tai pökkelön kaatamista, käytännössä näitä keinoja tarvitaan hyvin harvoin.

Maapuut tarkastetaan läpikotaisin. Pienet puut nostetaan irti maasta tarkastelua varten. Keskisuuria pyöritetään jotta niiden alapinta saadaan näkyviin. Suuret puut tarkastetaan "konttausmetodilla" molemmilta puolilta päästä päähän ja näkymättömissä olevat kohdat tunnustellaan (paljain) käsin. Tarvittaessa puun sivuilla kasvavaa sammalta poistetaan tai varvikkoa revitään tai katkotaan puukolla tai kirveellä.

Löydetyt lajit pyritään tunnistamaan paikan päällä. Lajinimi merkitään havaintovihkoon isäntäpuunsa (ks. puustolaskentaohje) kohdalle. Jos laji tekee monivuotisia itiöemiä ja puulta löytyy ainoastaan kuolleita itiöemiä, tämä merkitään lisätiedoksi. Kuolleeksi katsotaan sellainen monivuotinen itiöemä, jonka irroituspinnalla ei näy elävää rihmastoa. Yksivuotisia itiöemiä tekevillä lajeilla merkitään lisätiedoksi jos rungolta löytyy ainoastaan "ylivuotisia" itiöemiä. Käytännössä sellaisia voi säilyä eräillä suurikokoisia itiöemiä tekevillä lajeilla.

Mikäli lajimäärityksestä on pientäkin epävarmuutta, kerätään näyte. Näytteen numero merkitään havaintovihkoon isäntäpuun kohdalle. Tarvittaessa samalta puulta voidaan kerätä näytteitä useammasta lajiehdokkaasta merkitsemällä ne keräysnumeron lisäkirjaimilla a, b, c, jne. Kukin keräys laitetaan erilliseen paperipussiin, jonka päälle kirjataan näytteen numero, puulaji ja nimiehdotus. Nimiehdotus vähentää riskiä näytteiden sekoittumisesta kuivausvaiheessa. Näytteet pyritään kuivaamaan samana iltana.

Samalla lahopuulla (yksilöinti puustolaskentaohjeen mukaan) esiintyvät saman sienilajin itiöemät lasketaan yhdeksi havainnoiksi. Lajiston runsaushavainnointi perustuu siis isäntäpuiden lukumäärään eikä itiöemien tai sieniyksilöiden lukumäärään!