Lierokarja ja kukkaniitty -

komposti- ja katemateriaalien käyttö palstaviljelyksillä

Pihlajarinteen Omakotiyhdistys ry, Espoo

Kuvat

Lähtötilanne palstoilla: Usean vuoden ajan perinteisin menetelmin viljeltyä maata (vasemmalla) ja hylättyä entistä viljelystä, jossa kasvaa tiheä juolavehnikkö (oikealla). Kuva: Kalle Ruokolainen 2002

Syystalkoot 2001. Haravoiduista lehdistä, puutarhajätteistä ja silputuista oksista kasataan kompostiaumoja. Höysteeksi on lisätty hieman kompostiureaa. Taustalla näkyy palsta-alueen yläreunan vatukkoa ja horsmikkoa. Kuva: Mariko Lindgren

Tässä lastataan kyytiin asukkaiden keräyspisteeseen tuomia oksia ... ja puretaan lastia haketuspaikalle kevättalkoissa 2002. Myrskyisän talven jälkeen oksia kertyi suuria määriä. Kuvat: Ulla Hammar ja Kalle Ruokolainen (keskimmäinen)

Haketettamista odottava oksakasa keväällä 2002. Kasan alapuolella on kaksi vuotta aikaisemmin katteen avulla käyttöön otettu viljelyala. Kuvan vasemmassa laidassa on puoliksi maatunut edellissyksyinen kompostiauma. Sen oikeanpuolisen koivun ja tontin aidan välistä raivattiin syksyllä vesaikko. Kuva: Kalle Ruokolainen

Juolavehnikköä muutetaan perunapelloksi katteiden avulla. Tässä alla pahvilaatikoita, vanhoja puuvillalakanoita ja räsymattoja ja päällä edellissyksyistä lehtikompostia. Katetta on oltava riittävästi, jotta rikkaruohot eivät pääse kasvamaan sen läpi. Juolavehnä kuolee valonpuutteeseen vuodessa-parissa. Kateainekset lahoavat vähitellen mullaksi. Kuva: Mariko Lindgren 2002

Syyskesällä 2002 niitettiin palsta-alueen laitamilta ja Kuninkaantien varren lohkolta korkeaksi venähtänyttä kasvillisuutta, mm. horsmaa, vattua ja ohdaketta. Kuvat: Virpi Sahi (vas) ja Mariko Lindgren (oik)

Apetta lierokarjalle. Valmiista kasasta on helppo lisätä uutta katetta tarvittaessa. Tässä pari viikkoa aikaisemmin niitettyä heinää. Kuvat: Virpi Sahi 2002