Kääpien (Basidiomycetes) lajirikkaus ja yhteisörakenne Koillis-Suomen ja Vienan Karjalan vanhoissa metsissä
Tiivistelmä
Luonnontilaisten alueiden vertailu ihmistoiminnan muuttamiin alueisiin auttaa ymmärtämään niitä vaikutuksia ja uhkia, joita metsätalous aiheuttaa lahopuuta vaativille eliölajeille ja -yhteisöille. Tässä työsä selvitettiin alustavasti puulla elävien kääpien lajirunsautta ja yhteisörakennetta luonnontilaisessa metsämaisemassa Venäjän Karjalan luoteisosassa ja Suomen puolen pirstoutuneissa ja vähemmän luonnontilaisissa vanhoissa metsissä. Molemmilla alueilla tutkittiin puulla kasvavien kääpien ja eräiden muiden lahottajasienten esiintyminen yhdeksällä satunnaisesti valitulla 0.5 hehtaarin näytealalla. Yhteensä käytiin läpi yli 3500 maapuuta ja kuollutta pystypuuta. Aineisto käsittää 67 kääpälajia. Venäjän Karjalan ja Suomen näytealojen lajimääriä, lajien runsauksia ja kääpäyhteisöjä verrattiin toisiinsa. Molemmille alueille esitettiin arviot yleisten lajien populaatiotiheyksistä. Työssä tarkasteltiin myös näytealojen kosteusolosuhteiden vaikutusta kääpien lajimäärään.
Tutkimusalueiden kääpäyhteisöt eivät eronneet toisistaan huomattavasti, mutta Venäjän Karjalassa lajimäärät olivat merkittävästi suurempia kuin Suomessa. Uhanalaisia ja indikaattorilajeja tavattiin runsaammin Venäjän Karjalan kuin Suomen näytealoilla. Havupuulla elävät lajit olivat keskimäärin runsaampia Venäjän Karjalassa. Havaittuja eroja ja niiden mahdollisia syitä tarkastellaan. Työssä muotoillaan hypoteeseja tarkempia tutkimuksia varten.
Tulokset viittaavat siihen, että Suomen vanhojen metsien kääpäpopulaation kärsivät joko poimintahakkuiden vaikutuksesta tai elinympäristöjen pirstoutumisesta, tai molemmista. Tämä tulisi ottaa huomioon monien lajien uhanalaisuutta ja suojelutarvetta arvioitaessa.
Työssä esitetään kaksi menetelmää lahottajasienten käytöstä talousmetsien monimuotoisuuden arvioinnissa.
|